Itsearviointi

Lukaisin tuossa tavoitteistani kertovan postauksen ja voin ilokseni todeta, että suurinpiirtein kaikki odottamani on käynyt toteen. Oppitunnit eivät ole olleet puuduttavia ja kotiläksyjä on jaksanut tehdä paremmin kuin muilla kursseilla sen tähden, että koneella blogin kirjoitus ei oikeastaan tuntunut miltään työltä kun muutenkin tulee ruudun ääressä istuttua. Toisaalta tunsin myös saavani enemmän tai vähemmän kannustinta postausten tekemiseen siitä, että vihkotehtävistä poiketen tämä on täysin julkista ja kaikki näkevät jos en ole tehnyt annettuja hommia. Lisäksi kuvien laittelu oli mukavaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Eclectus_roratus-20030511.jpg / Doug Janson (26.3.2014)

Ennen tätä kurssia en tiennyt mistään melkeinpä mitään Aasian maiden kulttuureja lukuunottamatta, joten on helppo sanoa että olen kurssin aikana oppinut paljon uutta. Vaikka jokaista kulttuuria kohden oli käytössä vain rajallinen määrä tunteja eikä niinollen kunnon syventymiselle ollut aikaa, tunnen silti saaneeni ihan kattavasti tietoa eri kulttuurien synnystä ja tämänhetkisestä tilanteesta. Ainahan olen voinut kirjan kappaleesta lukea, jos joku on tunnin jälkeen jäänyt mietityttämään ja näitä postauksia tehdessä kappaleisiin tutustuminen onkin ollut melko välttämätöntä. Myös vihkoihin kirjoitetut muistiinpanot ovat todella hyvät. Uskon siis suoriutuvani tulevasta kokeesta toivottavastiehkä ihan hyvin.

Yksi tärkeimpiä oivalluksiani kurssin aikana on ainakin se, että olen tosiaankin hyvin onnekas synnyttyäni eurooppalaiseksi ja saatuani kasvaa näinkin rauhallisessa maassa kuin Suomi. Nyt kun tällä kurssilla ei käsitelty Suomen asioita ollenkaan ja vaikka tiedän, että olihan meillä talvisodat sun muut, niin tuntuu siltä kuin kaikkialla muualla on historiassa tapahtunut vaikka ja mitä kamaluuksia. Oli kuitenkin kiintoisaa kurkistaa muiden kansojen menneisyyksiin ja sitä kautta ymmärtää paremmin heidän nykypäiväistä kulttuuriaan.

Yhtäläisyydet ja erot Australian ja Uuden-Seelannin alkuperäiskansojen maailmankuvan ja kulttuurin välillä teht. 4 (s. 193)

Flickr.com/ neeravbhatt / https://creative
commons.org/licenses/by-nc-sa/2.0/
(26.3.2014)

Australian aboriginaaleilla ja Uuden-Seelannin maoreilla on paljon yhteistä kulttuurinsa ja maailmankuvansa kannalta. Molemmissa ravinto kerätään keräilemällä, kalastamalla ja metsästämällä. Maata ja luontoa kunnioitettiin pyhänä, maailmankuva oli animistinen ja yhteisöllisyys tärkeää. Maorit tosin kilpailivat luonnonvaroista ja sotivat keskenään enemmän, kun taas aboriginaalit jakoivat ylijäämäravintonsa muiden kanssa. Aboriginaaleilla oli myös lahjanvaihtoperinne, eli ryhmien kesken vaihdeltiin niin tavaroita, lauluja kuin naisiakin. 

Molempien kansojen aikakäsitys oli syklinen ja luonnon kiertokulkuun perustuva, mutta Australian alkuperäisväestöllä oli käsitys uniajasta eli kaukaisesta alkuajasta, jolloin nyt 

Flickr.com / Trevor Dennis / https://crea
tivecommons.org/licenses/by-nc-sa/2.0/
(26.3.2014)

maan alla nukkuvat esi-isät olivat nousseet ja luoneet maailman. Molemmat kansat palvoivat näitä esi-isiään, aboriginaalit eläinhahmoisina ja maorit ihmishahmoisina. Aboriginaalit maalasivat esi-isiensä kuvia kallionseinämiin ja puunrunkoihin täplätekniikkalla, maorit taas kuvasivat esi-isänsä myös puuveistoksissa. Maorien kulttuuriin kuului myös aikuistumisriitteihin liittyvät tatuoinnit, jotka hakattiin ihoon veitsen ja puunuijan avulla. Miehet tatuoivat kasvonsa ja reitensä, ja naiset huulensa ja leukansa. Tatuointeja vailla olevat kuuluivat alimpaan sosiaaliseen ryhmään.

Lähteet:
☆ Linkki 6 Lukion historia, Kulttuurien kohtaaminen, 2011 s. 186-193 (26.3.2014)

Seuraukset siirtolaisten ja alkuperäiskansojen kohtaamisesta Pohjois-Amerikassa teht. 1 (s. 181)

Eurooppalaisista ensimmäisinä espanjalaiset perustivat siirtokuntiaan Pohjois-Amerikan mantereen lounais- ja kaakkoisosiin jo 1500- luvulla. Heidän perässään seurasivat britit ja ranskalaiset 1600- luvulla, ja he ottivat alueita omiin nimiinsä pohjoisempana. Heitä seurasivat sitten hollantilaiset ja jopa ruotsalaiset. Ensimmäisten siirtokuntien asukkaat olivat siis seikkailijoita, mutta myös rangaistusvankeja karkoitettuna toiseen maahan ja uskonnollisen vakaumuksensa takia vainottuja. Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön ensikosketus siirtolaisiin siis tuskin oli kovin miellyttävä.

Eurooppalaiset omaksuivat alkuperäiskansoilta metsästykseen ja maatalouteen liittyviä taitoja ja saivat heiltä kasveja joita ryhtyivät viljelemään. Siirtolaiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet paikallisten tapoja, kuten luonnon pyhänä pitämistä tai suullisen lupauksen sitovuutta. Heidän käsityksensä maanomistuksesta erosivat kovin toisistaan, ja eurooppalaiset huijasivatkin alkuperäiskansoja maakaupoissa ja pikku hiljaa painostivat heitä pois asuinalueiltaan vaihtamalla maata turhuuksiin. Pohjois-Amerikan itärannikon alkuperäiskansat menettivät 1700- lukuun mennessä asuinalueensa ja tilalle nousi brittisiirtokuntia. Näiden siirtokuntien itsenäistyessä 1776 alkuperäiskansojen asema huononi entisestään, sillä Yhdysvallat laajensivat alueitaan yhä edemmäs villiin länteen ja 1860- ja 1870- luvuilla valkoisten alkuperäisväestöön kohdistama väkivalta muuttui kansanmurhaksi. 1880- luvulla jäljelle jääneet alkuperäisväestön jäsenet siirrettiin reservaatteihin. Reservaatteihin suljetut alkuperäisasukkaat haluttiin sulauttaa enemmistökulttuuriin (assimilaatio), minkä johdosta lapset otettiin pieninä pois vanhemmiltaan ja laitettiin sisäoppilaitoksiin.

Siirtolaisten mukanaan tuomat taudit, ruoanpuute sekä sodat valkoisten ja alkuperäisasukkaiden välillä supistivat aiemmin niin suuren väkiluvun miljoonista vain muutamaan sataantuhanteen 1900- lukuun mennessä.

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Discovery_of_the_Mississippi.jpg (26.3.2014)

Lähteet:
☆ Linkki 6 Lukion historia, Kulttuurien kohtaaminen, 2011 s. 172-174 (26.3.2014)

Japanin perinteinen kulttuuri

Käsitekarttani kertoo perinteiseen japanilaiseen kulttuuriin liittyvistä asioista. Ensimmäiset keräilijämetsästäjät saapuivat Japaniin jo 20 - 30 000 vuotta sitten, joten kulttuurilla on ollut runsaasti aikaa kehittyä. Se on saanut runsaasti vaikutteita kiinalaisesta kulttuurista, mutta onnistunut samalla säilyttämään oman kulttuurinsa erityispiirteet.

Lähteet: ☆ Linkki 6 Lukion historia, Kulttuurien kohtaaminen, 2011 s. 140-153 (17.3.2014)

Harmonian tavoittelu kiinalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa teht. 2 (s. 127)

Kiinalaisen maailmankuvan keskiössä on vanha kansanusko ja ajatus kahdesta vastakkaisesta maailmankaikkeuden voimasta, jinistä ja jangista. Nämä toisiaan täydentävät, toisilleen vastakohtaiset voimat pyrkivät keskinäiseen tasapainoon eli harmoniaan, ja periaatteessa koko kiinalainen kulttuuri perustuu tämän harmonian tavoittelulle.

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Shanghai_Skyscape.jpg
/ Peter Morgan (12.3.2014)

http://commons.wikim
edia.org/wiki/File:Yin
_yang.svg
(12.3.2014)

Ihmisten välinen tasapaino on tärkeää kiinalaisessa yhteiskunnassa. Keisarien aikaan hallitsijaa kunnioitettiin ja tämä vastavuoroisesti oli vastuussa kansansa hyvinvoinnista, mikä luo tasapainon ylhäisen ja rahvaan välille. Alempiarvoiset - oli kyseessä sitten nuorempi  tai muuten vain alempiluokkaiseksi luettu henkilö - kunnioittavat ylempiään, ja ylempiarvoisten taas tulee suojella ja ohjata alempaansa. Vaimot tottelevat miestään, joka suojelee vaimoaan, ja lapset hoitavat raihnaistuvia vanhempiaan sillä nämä hoitivat heitä pieninä. Kaikessa ihmistenvälisessä kanssakäymisessä näkyi ja näkyy yhä tasapainon tavoittelu, ja kiinalaiset vaikuttavatkin kirjan mukaan olevan peräti yltiökohteliaita. Jos kiinalaiselle antaa lahjan, voi olla lähes sataprosenttisen varma vastalahjan saamisesta. Ihan kuin kiinalaiset eivät haluaisi  jäädä velkaa mistään, edes lahjojen määrästä.

Kasvojen menetys, toisin sanottuna julkinen nolautuminen, on kiinalaiselle painajainen. Epäonnistuminen ei ainoastaan pilaa suvun mainetta, vaan myös horjuttaa harmoniaa. Noloutumisten pelossa kiinalaiset käyttäytyvätkin hyvin muodollisesti, melkeinpä jopa varovaisesti.

Tasapainon tavoittelu on vahvasti lästä myös ruokakulttuurissa, sillä myös se liittyy kiinalaiseen maailmankuvaan. Eri ruoka-aineet sisältävät joko jiniä tai jangia, ja avainsanana ruoanvalmistuksessakin on tasapaino, sillä niitä kumpaakin tulee ruoassa olla saman verran. Ruokajuomana käytettävä vihreä tee kenties ylläpitää ruumiillista tasapainoa, sillä se on tunnetusti hyvin terveellistä. Ruumiista huolehtii myös esimerkiksi kiinalaisten suosima taiji (ns. kiinalainen taistelutaito), joka pitää kuntoa ja terveyttä yllä ja tasapainottaa kehoa ja mieltä. Harmonia on ujuttautunut tietenkin myös kiinalaiseen taiteeseen ja musiikkiin.

Myös nykyäänkin hyvin suosituissa kiinalaisissa asioissa, kuten feng shuissa ja akupunktiossa tähdätään tasapainoon. Feng shui -periaatteet yrittävät esimerkiksi sisustuksessa saada aikaan positiivisten energioiden tasaisen virtauksen tilassa ja akupunktiossa taas vaikutetaan kehon energiavirtoihin.

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Br%C3%BCckenschlag,_China.jpg
/ HeikeBasu (12.3.2014)

Lähteet:
☆ Linkki 6 Lukion historia, Kulttuurien kohtaaminen, 2011 s. 117-127 (12.3.2014)

Perinnelääkintä nykyaikaisen lääketieteen rinnalla

Valitsin uutisekseni jutun, joka kertoo siitä kuinka perinteiset intialaiset luonnonlääkkeet lievittävät tehokkaasti syöpähoitojen sivuvaikutuksia. Se tarkoittaa hyviä uutisia syöpäpotilaille, sillä syöpähoitojen kalleuden takia moni intialainen kuolee syöpään. Yhdistämällä uutta lääketiedettä ja vanhaa ayurveda- eli perinnelääkintää pystytään karsimaan kuluja ja tuomaan tarvittava hoito tavallisten ihmisten tavoitettaviin.

"Lääkärien mukaan sivuvaikutukset jäivät ayurveda-lääkettä saaneilla paljon vähäisemmiksi kuin muilla."

 Uutiseen pääset tästä. (10.3.2014)

Terminalia arjuna. http://en.wikipedia.org/wiki/File:Fruit_I_IMG_9577.jpg  / J.M.Garg
(10.3.2014)

Minun mielestäni on aina hyvä asia, jos löydetään uusia keinoja saada ihmiset terveemmiksi tai muuten vain paremminvoiviksi. Koska Intiassa Intia-ilmiöstä eli ulkomaiseen pääomaan ja halvan työvoiman hyödyntämiseen perustuvasta talouskasvusta huolimatta etenkin maaseudulla esiintyy vielä paljon köyhyyttä, on erittäin hienoa että vähempituloisillakin saattaa tulevaisuudessa olla samat mahdollisuudet päästä kunnon hoitoon jos tätä uutista on uskominen. Tekstissä tosin oli muutamia kirjoitusvirheitä mitkä söivät sen luotettavuutta, ja myös uutiseen liitetty kuva 'perinnehoidoissa käytettävistä yrteistä' osoittautui kuvaksi teestä. Kaipa joku voi teetäkin lääkkeenä pitää, mutta itse en ainakaan pidä sitä kovin kummoisena lääkekasvina. Ehken sitten vain ole juonut oikeanlaista.

Uutisessa kerrottiin, että Yhdysvalloissakin on tutkittu näitä ayurveda-lääkkeitä ja todettu, että ne todellakin sisältävät aineita jotka pystyvät hoitamaan tietynlaisia syöpiä. On aika ihmeellistä että tutuilla, arkipäiväisillä kasveilla voi lievittää, hoitaa ja jopa ehkäistä erilaisia sairauksia. Ja onhan se mukavampi napsia tulehduksiin jotain kukkasta kuin pillereitä.

Kastien välisistä rajoista teht. 3 (s. 101)

Flickr.com / fottocellula / http://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/2.0/ (5.3.2014)

Intiassa valtauskonnon osassa oleva hindulaisuus kehittyi arjalaisten valloittajien ja Indus-kulttuurin uskonnonperinteen pohjalta syntyneestä veda-uskonnosta. Hindulaisuutta pidetään suvaitsevaisena uskontona, sillä se esimerkiksi sallii monen eri jumalan palvomisen. Ihmisiä kohtaan se ei kuitenkaan ollut yhtä suvaitsevainen, sillä arjalaisen kulttuurin mukana Intiaan syntyi kastijärjestelmä, joka jaoitteli ihmiset tiettyihin kasteihin: papistoon, hallitsijoihin ja sotilaisiin, kauppiaisiin ja käsityöläisiin sekä talonpoikiin. Näitä neljää kastia kutsuttiin varnoiksi.

Suurin osa Intian väestöstä kuitenkin kuului koskemattomiin eli kastittomiin. He olivat alun perin valloittajien orjikseen pakottamaa heimoväestöä ja alueen alkuperäisiä asukkaita. Kastijärjestelmän asettamien sääntöjen mukaisesti kastittomiin ei saanut koskea eikä heitä mielellään myöskään edes katsottu, johtuen heidän 'saastuneisuudestaan'. Kastittomat laitettiin tekemään kaikki epäpuhtaat tehtävät.
Intiassa harjoitettiin Jajmani-taloutta, jossa jonkun kastin jäsenet harjoittivat perinteistä jātiaan eli omaan kastiasemaansa perustuvaa ammattia korkeampikastisten isäntiensä alaisuudessa. Tämä korosti arvoeroavaisuuksia eri kastien välillä. Kun syntyi johonkin kastiin, siinä kastissa vietti lopun elämäänsä. Kastien välisiä rajoja ei saanut ylittää ja avioliitot eri kasteihin kuuluvien välillä olivat kiellettyjä.

Vaikka kastijärjestelmä kaadettiin Intian itsenäistyessä vuonna 1947, sen vaikutukset ovat pinttyneet intialaiseen elämäntapaan. Vielä nykyäänkään ylempikastiset eivät syö alempikastisten kanssa, sillä muutoin ylempikastiset saastuisivat, ja naisten käyttämistä sareista voi päätellä kastin, johon nainen kuuluu. Myös Ganges-joen pyhässä vedessä kylpemiseen pätevät kastisäännöt, eli ensin kylpevät papit ja muut ylempikastiset ja sitten vasta alempiin kasteihin kuuluvat.


Lähteet:
☆ Linkki 6 Lukion historia, Kulttuurien kohtaaminen, 2011 s. 91-101 (5.3.2014)

Al-Andalus

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Al-
Andalus732.jpg (3.3.2014)

Al-Andalus oli lähes koko nykyisen Espanjan alueen käsittävä maa-alue Pyreneiden niemimaalla, jonka maurit, eli alueen tuonaikaiset muslimiasukkaat valtasivat 700-luvun alussa. Al-Andalus on arabiaa ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna "vihertyä kesän lopussa" tai "vandaalien maa", lähteestä riippuen. Myös islamilaiseksi Espanjaksi kutsutusta Al-Andaluksesta kehittyi aikansa merkittävä välittäjä islamilaisen ja eurooppalaisen kulttuurin välillä.

Islamilaisesta kulttuurista poimittiin vaikutteita niin arkkitehtuuriin, kuvataiteeseen ja yliopistolaitoksen syntyyn kuin myös kirjallisuuteen ja kansankulttuuriin. Pyreneitten niemimaalla kehitetty tehokas kastelujärjestelmä levisi myös sitä kautta Eurooppaan.

Merkittävin Al-Andaluksen kaupungeista oli Córdoba. Se oli aikansa jalokivi päällystettyine ja valkaistuine katuineen, yliopistoineen, lukuisine kylpylöineen ja satoine moskeijoineen sekä kirjastoineen.

Muslimialueiden takaisinvaltaus johti sotiin ja sotien jälkeen Al-Andalusin kaupungeista tuli käännöstoiminnan tärkeimpiä keskuksia, sillä se oli kirjastoineen oikea kultakaivos. Esimerkiksi antiikin klassikoita ja filosofisia tekstejä käännettiin.

En tiennyt aiheesta yhtään mitään aloittaessani tätä postausta, ja tuntui että netistäkin löytyi kauhean vähän kunnollista tietoa aiheeseen liittyen. Englanniksi tietoa olisi piisannut verrattain enemmän kuin suomeksi, mutta taitoni eivät ihan riittäneet sellaisen tekstimäärän ymmärtämiseen, saatika sitten kääntämiseen ilman sanakirjojen apua. Koska minua viehättää kaikki muinaiset, tuhoutuneet valtakunnat sun muut sellaiset, pidin aihetta hyvinkin mielenkiintoisena. Olisi hauska joskus käydä kyseisellä alueella katselemassa, miten islamin perintö siellä vielä näkyy.

Lähteet:
☆ Linkki 6 Lukion historia, Kulttuurien kohtaaminen, 2011 s. 74 (3.3.2014)
☆ http://en.wikipedia.org/wiki/Al-andalus (3.3.2014)
☆ Video: KhilafahWay (https://www.youtube.com/watch?v=bbTXRCbLArE) (3.3.2014)

Esteet Afrikan kehityksen tiellä teht. 3 (s. 59)

Köyhyys ☆ Hallitsematon väestönkasvu ☆ Kuivuus ☆ Ihmisoikeuksien toteutumattomuus ☆ Aids

Vaikka Afrikan unionin valtiot ovat etsineet ratkaisuja maanosan ongelmiin, kehityksellisiä haasteita riittää vielä. Ensinnäkin Afrikan väestönkasvu on riistäytynyt käsistä täysin, sillä suurella osalla ja etenkin alkukantaisiin heimoihin kuuluvista afrikkalaisista naisista ei ole oikeutta päättää ehkäisystään. Sen puute aiheuttaa aidsin kaltaisten sairauksien leviämistä, ja aids onkin yksi Afrikan suurimmista ongelmista. Aids-orvot tuovat oman osansa suureen lapsikuolleisuuteen. Myös aliravitsemus on suurta, minkä kaikki varmaan jo tiedostavat nähtyään television kautta nälkäisiä lapsia sun muita kauhukuvia Afrikasta.

Flickr.com / Brad Ruggles / 
 http://creativecommons.org
/licenses/by-nc-sa/2.0/
(26.2.2014)

Flickr.com / PeterJBellis / creativecommons.org/licenses/by/2.0/ (26.2.2014)

Afrikassa kaupungeissa asuvien ja köyhemmillä alueilla majaa pitävien  ihmisten elintasoero on todella suuri. Vain alle 30 prosenttia  kaupungeissa asuvista asuu sillä kunnon kaupunkialueella palveluineen kaikkineen, loppujen eläessä slummeissa. Maaseudulla asiat eivät ole sen paremmin kuin slummeissakaan: pääelinkeinona käytettävän maatalouden tuottavuus on alentunut ilmastonmuutoksen aiheuttaman kuivuuden johdosta. Koska parhaat maa-alueet ovat plantaasien peitossa, pienviljelijät joutuvat raivaamaan peltojaan ja liikalaiduntamaan, mikä taas johtaa eroosioon ja maaperän köyhtymiseen entisestään.

Tasa-arvon lisäksi myöskään ihmisoikeudet eivät toteudu Afrikassa. Maanosassa on liikaa konflikteja ja köyhyyden ajamana ihmiset ajautuvat velkaorjuuteen tai prostituutioon, ja jopa laittomaksi tiedettyä ihmiskauppaa tapahtuu.

Lähteet:
☆ Linkki 6 Lukion historia, Kulttuurien kohtaaminen, 2011 s. 54 (26.2.2014)

Tuliaiset puolin ja toisin t. 3 (s.47)

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:1862_
Johnson_Map_of_Africa_-_Geographicus_-_Afria-
johnson-1862.jpg?uselang=fi (26.2.2014)

Eurooppalainen kulttuuri ujuttautui tutkimusmatkailijoiden, kauppiaiden ja kirkonmiesten mukana pakanoiden asuttamaan, villinä pidettyyn Afrikkaan. Euroopan suurvallat halusivat ottaa kaiken hyödyn irti Afrikasta kun maan alkuperäiskansoista ei ollut vastusta eurooppalaisille aseille, ja maa viipaloitiinkin siirtomaihin. Valkoinen mies syötti omaa kulttuuriaan tummaihoiselle, alempiarvoiselle versiolleen muun muassa korvaamalla alkuperäiset afrikkalaiset kielet eurooppalaisilla, kuten ranskalla ja englannilla.

  Eurooppalaisen kulttuurin ihannointia korostettiin kaupungeissa rakentamalla julkiset rakennukset prikulleen eurooppalaista arkkitehtuuria mukaillen. Siirtomaaisäntien perinteitä ja tapoja kunnioitettiin, esimerkiksi Ranskan siirtomaissa tervehdittiin kolminkertaisin poskisuudelmin, Ison-Britannian siirtomaissa jalkapallo sai suurta suosiota ja Saksan siirtomaissa olutjuhlille sanottiin "ja".

Yksi tärkeimmistä kulttuurillisista tuomisista eurooppalaisilta afrikkalaisille oli kristinusko. Sitä tosin ei otettu kovin mieluusti vastaan, sillä se ei hyväksynyt afrikkalaista elämäntapaa eikä maailmankuvaa samaaneineen, moniavioisuuksineen sekä syntinä pidettyine musiikkeineen ja tanssineen. Eurooppalaiset myös opettivat afrikkalaiset juomaan ronskimmin.

Akkulturaatiota tapahtui kuitenkin. Vaikka aluksi afrikkalaista taidetta ei arvostettu, sillä oli merkittävä vaikutus eurooppalaisen modernismin tyylisuuntien kehittymiseen 1800-luvun loppupuolella. Myös afrikkalaisista veistoksista otettiin vaikutteita taiteeseen, ja esimerkiksi naamiot vaikuttivat kubismin syntyyn. Musiikkiinkin lainattiin afrikkalaisia elementtejä, ja musiikkivaikutteiden sekoittuessa syntyivät muun muassa jazz, blues ja samba.

Flickr.com / oddsock / http://creativecommons.
org/licenses/by/2.0/ (26.2.2014)

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Jazz_musi
cian_Duke_Ellington.JPEG?uselang=fi (26.2.2014)

Lähteet:
☆ Linkki 6 Lukion historia, Kulttuurien kohtaaminen, 2011 s. 40-47 (26.2.2014)

Bantuekspansio

http://commons.wikimedia.org/wiki/
File:Mozambique001.jpg (24.2.2014)

Bantuekspansio eli bantukansojen uusille alueille siirtyminen alkoi siitä, kun länsi-Afrikassa asuvat bantut omaksuivat kaskiviljelyn vuonna 2000 eaa. Sitä seurannut väestönkasvu ja maaperän köyhtyminen sai kansat liikkeelle kohti uusia asuinalueita. Bantuekspansio tehostui raudan käyttöönoton myötä vuonna 600 eaa, sillä siitä valmistettujen aseiden ja työkalujen avulla kaskiviljelystä ja uusien alueden valtaamisesta tuli tehokkaampaa. Levittäytyminen ei kuitenkaan käynyt kivuttomasti, vaan bantut tekivät lukuisia hyökkäyksiä etenkin Itä-Afrikan heimoja vastaan saadakseen maata sotien kautta.

Merkittävää bantuekspansiossa oli se, että taito raudanvalmistukseen ja kaskiviljelyyn levisi bantujen mukana Afrikan eteläpuolelle. Bantut toivat mukanaan myös tietämystä uusista viljelykasveista ja laajemmasta kasvinviljelystä. Bantukansat eivät kuitenkaan vain tuoneet uutta eteläisen Afrikan kulttuureihin, vaan niiden välillä tapahtui akkulturaatiota eli kulttuurit ottivat vaikutteita toisiltaan, bantujen vastavuoroisesti omaksuessa karjanhoidon pääelinkeinokseen.

Alla video, joka havainnollistaa bantukansojen siirtymäreittiä lännestä kohti eteläistä Afrikkaa.

Lähteet:
☆ Linkki 6 Lukion historia, Kulttuurien kohtaaminen, 2011 s. 28-29 (24.2.2014)
☆ http://www.elateafrica.org/elate/history/bantumigration/causesandeffects.html (24.2.2014)
☆ Video: EmperorTigerstar (https://www.youtube.com/watch?v=QVq4XJB1YAQ) (24.2.2014)

Tehtävä 1: Tavoitteita HI6 -kurssille

Tavoitteitani tälle kurssille on tietenkin hyvän numeron havittelu ja heti ensimmäisestä tunnista lähtien kärryillä pysyminen, mulla kun keskittyminen tuppaa välillä herpaantumaan ja sitten koeviikolla on inhottavaa yksin yrittää opetella jotakin mistä ei ole ikinä kuullutkaan. Pelkkä keskittyminen ei kuitenkaan yksin riitä, joten pyrin myös ymmärtämään ja sisäistämään oppimani ja uskon että tästä kurssista on jotakin hyötyä kun sen tämän vuoden syksyllä aion kirjoittaa. Elämäni on tähän saakka ollut hyvin Eurooppa- ja etenkin Suomikeskeistä, joten musta on virkistävää olla kurssilla jonka asiat keskittyvät juurikin kaikkialle muualle kuin Eurooppaan. Ehkä sen kautta mulle avautuu uusia näkökulmia tai löydän lisää aiheita olla tyytyväinen siihen että olen juuri eurooppalainen.

Kurssin aiheista kiinnostavimmalta kuulostaa ensinnäkin islamilainen maailma, sillä en tiedä siitä juuri mitään ja odotan mielenkiinnolla, muuttuvatko ennakkokäsitykseni aiheeseen tutustumisen johdosta. Myös Kiinasta ja Japanista kertovat osiot vaikuttavat kiintoisilta, sillä olen jo monen vuoden ajan ollut kiinnostunut ajoista joina itäisessä Aasiassa hallitsivat keisarit ja lukenut myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta vapaa-ajallani. En myöskään ole vastahakoinen oppimaan lisää intiaaneista (vai pitäisikö heitä nyt ihan suoraan kutsua Amerikan alkuperäisväestöksi?), kun en Amerikan historian kurssia harmikseni ole ehtinyt käymään.

Odotan kurssilta mielenkiintoisia oppitunteja, läksyjä jotka eivät tylsistytä kuoliaaksi ja sitä, että kehtaisin viittailla ja muutenkin osallistua tunneilla enemmän.

http://khadramohamed1.efoliomn.com/3 (7.2.2014)